Väritetty hopealyönti ”Vuosi 800, Kaarle Suuren kruunajaiset”

25. joulukuuta 800 frankkien ja langobardien kuningas Kaarle I, eli Kaarle Suuri, kruunattiin Länsi-Rooman keisariksi paavi Leo III:n toimesta Pietarinkirkossa Roomassa. Näin hän palautti läntisessä kristikunnassa kadonneen arvonimen viimeisen roomalaisen keisarin Romulus Augustuluksen syrjäyttämisen jälkeen vuonna 476.

Kaarle Martelinin pojanpoika, frankkien kuninkaan Pepin Lyhyen ja hänen puolisonsa Berthe au Grand Piedin vanhin poika, Kaarle Suuri, kruunattiin hallitsijaksi vuonna 768 isänsä kuoltua. Hän hallitsi koko frankkien valtakuntaa veljensä Carloman I:n kuoleman jälkeen vuonna 771. Soturikuningas Kaarle Suuri johti sarjan strategisia sotaretkiä Euroopassa, erityisesti langobardeja vastaan Italiassa (773–776), pakanallisia sakseja (776–804) ja al-Andalusin muslimeja vastaan Espanjassa (778). Voittoisana hän laajensi valtakuntaansa huomattavasti. 700-luvun lopun huippukaudellaan se käsitti nykyiset Ranskan, Belgian, Alankomaiden, Saksan, Sveitsin, Itävallan ja Slovenian alueet sekä puolet Italiasta ja Iberian niemimaan pohjoisreunan, jota kutsuttiin nimellä ”Espanjan marki”. Frankkien monarkia kattoi tuolloin lähes koko kristillisen Länsi-Euroopan. Kaarle Suurta kuvataan Euroopan isänä ja hänen pääkaupunkiaan Aachenia kolmantena Rooman kaupunkina Rooman ja Konstantinopolin jälkeen.

Vatikaanin paavin hengellinen auktoriteetti vaikuttaa sen sijaan heikolta verrattuna Konstantinopolin patriarkkaan, joka istuu rikkaan ja mahtavan kristillisen Bysantin valtakunnan (Itä-Rooman valtakunta) sydämessä, jota hallitsi keisarinna Irene. Rooma hyötyy siis kaikin puolin frankkien karolingien valtakunnan tuesta palauttaakseen arvovaltansa. Sitä paitsi paavi Leo II, joka nimitettiin vuonna 796, joutui hyökkäyksen kohteeksi vuonna 799. Asettumalla Kaarle Suuren suojelukseen hän kruunasi tämän keisariksi joulupäivänä vuonna 800. Bysantin valtakunta kieltäytyi aluksi tunnustamasta Kaarle Suuren keisarillisen arvonimen laillisuutta, kunnes se hyväksyttiin vuonna 812 Aachenin sopimuksessa.

Uskonnollisen yhtenäisyyden ja kulttuurin kehityksen edistäjä Kaarle Suuri oli kirkon, taiteiden ja kirjallisuuden kiihkeä suojelija Euroopassa. Hänen hallituskaudellaan koettiin pysyvän kulttuurisen uudistumisen aika keskiajalla. Hän keräsi hoviinsa vaikutusvaltaisia oppineita, kehitti kristillisiä kouluja ja edisti latinaa. Hänen poliittinen valtakuntansa ei kuitenkaan selvinnyt hänen jälkeensä: hänen kuoltuaan vuonna 814 Eurooppa pirstoutui feodalismin vaikutuksesta ja myöhemmin kansallisvaltioiden synnyn myötä.